Yhdet häät ja ristiäiset.

Kesäkuu on jo puolessavälin ja kun katson ikkunasta ulos niin vettä tulee kaatamalla. No se tekee hyvää luonnolle. Se lämminjakso joka oli sai kaikki paikat kuivumaan.

Meillä oli viimekuun lopulla ristiäist ja samalla vietettiin lapsen vanhempien vihkiäisiä. Se oli kaunis tilaisuus ja paikalla oli vain ihan lähimmät sukulaiset.
Lapsi sai nimekseen Aapo Tapani

Pieni poika !

Näin syksystä omassa sukulaispiirissä on paljon syntymäpäivien viettäjiä ja viime
perjantaina saimme tähän jonoon uuden tulokkaan.
Ensimmäinen lapsenlapsemme pieni poikavauva näki päivänvalon Jorvin sairalassa. Me isovanhemat olemme haltioisssamme ,mutta vielä enemmän haltioissaan taitavat olla hänen vanhempansa.
Lauantaina kun kävimme uutta tulokasta katsomassa niin oli aivan kun olisin katsonut omaa poikaani 21vuotta sitten.Piirteet ja rauhallisuus olivat kuin isällään.Tosin kyllä siinä äidinkin piirteitä näkyi. Siis lapsi on perinnyt molemmilta jotain arvokasta.
Toivon hänelle mitä parhainta tulevaisuutta !

Niin kaunista !

Niin kaniisti kuvattu sitä mitä äitiys on ja
miten tämäkin kaunis muistelma sai itseltäni
kyyneleen vierähtämään poskelle.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Valmistujais juhlat on juhlittu !

En tiedä onko tämä jotain ylpeän äidin rinnan röyhistlyä,mutta tuntuu
tosi hyvältä kun on saanut kaksi vanhinta lasta oman elämän alkuun.
Lauantaina koulujen päättäjäisissä meinasi väkisinkin tulla silmäkulma kosteaksi
kun suvivirsi kaikui ja kaksi pojistani sai samassa tilaisuudessa päästötodistuksen ammattikoulun suorittamisesta ja näin ollen hyvät eväät omaan työ elämään.Ja elämään muutnkin.
Molemmilla on luvassa kesätyöt ja siitä sitten jatko on taattu.Ja niin kauann kun
ihmisillä on rakkaat "peltilehmät" käytössä riittä heillekin varmasti työtä.
Toinen nimittäin valmistui auto-peltisepäksi ja toinen maalaus puolelle samalle alalle.
Kolmas pojista jatkaa vielä vuoden sähköasentaja linjalla ja tyttärellä on vielä muutama vuosi peruskoulua jäljellä.
Joten juhlan aihetta tässä perheessä oli ihan tarpeeksi. Ja komeat juhlat sitä aikaan saatiinkin ja väkeä oli välillä ruuhkaksikin asti.Ja ilmaki oli suotuisa.

Tulevia juhlia

Vielä tämän viikon loppu on ihan tavallinen ja työn täyteinen
mutta, ensi viikolla onkin sitten juhlan aika.On nimittäin koulujen päätös ja valmistujais juhlien aika.
Meillä on kahden vanhemman lapsen koulusta ( ammatti ) valmistuminen
ja niitä pitäis jollainlailla juhlia. Päätimme yhteistuumin kutsua muutamia läheisiä juhlistamaan tätä suurta tapahtumaa ja uuden elämän jakson alkamista.
Mielestäni ammattikoulun käyminen ja sieltä valmistuminen on ihan yhtä suuri tai jopa suurempi saavuts kun ylioppilaaksi pääsy.
Ja juhlan jälkeen on työ arki edessä.Ovat molemmat saanneet kesätyön ja luultavasti jatkavat siellä sitten syksylläkin.
Toinen suuri juhla joka sattuu heti kesäkuun alkuun on nuorimmaisen ripille pääsy.
Sitäkin tarvitsee juhlia ja tokihan sinnekkin on ystäviä ja sukulaisia tulossa.
Joten nyt vain kaikki kakku ja leivonta reseptit esille ja juhlia valmistelemaaan.

Pieniä asioita !

On ollut kaikenalista kiirettä ja pientä puuhaa näin kesää odotellessa.
Pientä nikkarointia parvekkeella ja kontona yleensä.
Ikkunat pitäisi vielä pestä ,mutta kun se on niin hankala saada itsestään
irti että aloittaisi.
Äiteinpäivänä sain aamukahvit sänkyyn,kauniin kortin ja metsästä poimitutujen valkovuokkojen kera.
Iltapäivällä poikkesin omaa äitiäni tervehtimässä ja illasta sitten omat lapseni jotka ovat jo kotoonta muuttaneet saapiuivat kahville ja jäätelölle.

Mikä nyky nuoria vaivaa ?

Luin juuri Ilta-Sanomista että taas joku koululainen on uhannut räjäyttää
koulun Vantaan Hakunilassa.
On se kamalaa kun suututaan opettajalle tai jollekkin kaverille koulussa niin heti ollaan uhkaamassa räjäytyksellä.Tai jollain vielä pahemmalla.
Nyky nuoret tai paremminkin lapset tietävät, että viranomaisten on paha puuttua heidä touhuihinsa kun oava alaikaisiä ja sen varjolla tekevät kaikkea tyhmää.
On hyvä jos poliisi on uhkailija saannut kiinni ,mutta kun siitä saatavat rangaistukset ovat mitä ovat niin mikään ei muutu.
Ei varmaankaa ole kiva mennä taas huomenna kouluun kun on tälläistä tapahtunut ,mutta kun on se oppivelvollisuus niin mentävä on.

Koko perhe oli koolla ! !

Olen iloinen,että sain koko perheen edes yhdeksi päivälliseksi kokoon
samaan aikaan.Kun on niinsanotusti "iso" perhe niin aina sen yhteisen ajan löytyminen ei vaan millään meinaa onnistua.Meilläkin on molemmilla vuorotyö. Myös vanhemmat pojan ja heidän avokkaansa ovat vuorotyöläisiä.
No onneksi ravintoloissa joissa nuorisomme tekee töitä saa näin pääsiäisenä hiukan helpommin vapaata.
On kivaa kun vielä isovanhemmatkin jaksavat olla mukana siinä hälinässä ja melskeessä mitä näin ison poppoon yhdessä olo joskus saa aikaan.
Ruoka oli maittavaa ja toki se kanakin oli muninut ja jättänyt muutamat munat jokaiselle ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Ja sehän siinä yhdessä olossa onkin mukavinta.

Korkkarit vai töppöset?

Nämä ihanaiset kengät on tosin soveltuvat vain vauvoille.
Löysin kyseisen artikkelin Gloria lehteä selaillessani.
Voi olla että saan käydä kaupassa hypistelemässä näitä ihanuuksia jos vain jostain kaupasta niitä löytyy.
Syksyllä kun meikäläisestä tulee mummi virallisesti niin voin kenties ostaa lällaiset lapsenlapselleni.Tosin en vielä tiedä tulevan lapsen sukupupulta.

http://www.gloria.fi/uusilehti/artikkeli.php?artikkeli=1390